Se kiva täti nimittäin sattui olemaan järvessä (mitähän se muuten yleensäkään siellä lillui) ja minä sitten otin vauhtia että pääsen sitä moikkaamaan. Se puujuttu siinä järven päällä oli niin liukas, ettei jarrut pitänyt yhtään ja niin sitä sitten sukellettiin järveen! Äkkiä uin nolona laiturille, hups vaan, mutta sattuuhan noita.

Mamma väittää, että minusta on tullut ihan mahdoton tuon veden kanssa. Tai oikeestaan sen kastumisen jälkeen iskee kuulemma aina hillitön hepuli. Mitäs sitten, jos välillä tekee mieli juoksennella. Pöh, sanon minä, mamma aina liioittelee asioita!