Takana kohtuullisen tapahtumarikas ja rankka viikko, mutta yritän kuitenkin tiivistää viikon tärkeimmät jutut lyhyesti. Tänä viikonloppuna olen saanut jo kaksi tärkeää ahaa-elämystä Aatun kanssa. Ensinnäkin eilen tärkeänä oppina tuli, että Aatun pysähtely jäljellä saattaa johtua ihan siitä, että ohjaaja on pysähdellyt jälkeä tehdessään. Tänään hoksasin, että seuraamista treenatessa voin ihan rohkeasti ottaa käännöksiä Aatun kanssa ja hakea sitä kautta aina vaa pidempää ja tiiviimpää kontaktia, pelkää suoraa ei ole pakko harjoitella.

Viimeisen kuukauden ajan Aatun murkkuikä on häirinnyt meidän treenailuja aika pahasti ja laskenut minun luottamusta koiraan kovasti. Tänään kuitenkin tottiskoulutuspäivässä koira toimi tosi hienosti eikä puhettakaan, että se olisi karannut kentälllä luotani sen kummemmin mihinkään, kuin kunniakierrokselle pallon kanssa. Tosi hieno fiilis saada kouluttajalta kehuja ja nähdä itsekin, että koira kyllä osaa! :) Minä sain moitteita siitä, että kävelen liian nopeasti varsinkin jättävissä liikkeissä. Koira ei ehdi suorittaa liikettä kun harpon niin kovaa menemään. Aatulla on nyt ollut koulutuskentillä vähän sellaista ongelmaa (kontaktin hukkumisen lisäksi) että liikkeestä istumisessa se heittää maahan. Ensin se istuu, mutta kun minä en pysähdy, vaan jatkan matkaa se menee epävarmasti maahan. Jos pysähdyn istu-käskyn aikaan koiran viereen, se jää istumaan. Tätä täytyy nyt treenata. Kouluttaja Asko oli sitä mieltä, että jännitän itse koulutuskentällä sen verran, että ongelma johtuu ihan siitä.

Harjoittelimme tänään vähän myös tottisestettä. Ihan matalaa sellaista ja pallon kanssa niin, että autoin Aatua ottamalla sen esteen takana vastaan takaisinpäin tullessa. Tämänkin Aatu osasi tosi hienosti, ekalla kerralla se ei palannut esteen yli, mutta jo toisella kerralla tuli hienosti niinkuin pitikin, jonka jälkeen lähti pallon kanssa kunniakierrokselle. :) Myös seuraamiset ilman hihnaa, jossa Aatu yleensä vähän edistää, sujuivat nyt hienosti oikealla paikalla. Asko kehui, että Aatulla on hyvä saalis- ja taisteluvietti ja että se seuraa hyvin oikealla paikalla hyvällä vietillä. Taisteluviettiä löytyy tosiaan sen verran, että taas pääsen maanantaina ostamaan uutta narupalloa, kun saatiin taas rikottua yksi pallo. Tästä lähdetään nyt sitten vain viemään koiraa eteenpäin hyvillä mielin.

Aloitamme Aatun kanssa paikallamakuun treenaamisen ihan alusta. Olen edennyt koiran kanssa ilmeisesti liian nopeasti, koska varsinkin koulutuskentällä Aatu vinkuu makuulla hyvin äänekkäästi, vaikka pääsääntöisesti paikallaan pysyykin. Tätä siis treenataan ja samoin nyt otetaan tuo liikkeestä istuminen työn alle.

Jäljen kanssa on ollut hieman ongelmia tänä keväänä, Aatu ei ole ollut oikein innokas jäljestäjä. Eilen pääsimme Jarin ja Annan oppiin jäljelle. Aatu pääsi tekemälleni jäljelle makkararuudun kautta ja nyt sillä oli ihan toisenlailla intoa hommaan kuin aikaisemmin. Jäljelle jätetyt makkarat pitivät innostuksen yllä sen verran hyvin, ettei mukana kulkeva yleisö häirinnyt koiraa niinkuin viimeksi eikä haitannut vaikka risut tarttuivat jalkoihin välillä, ne vaan potkittiin pois ja matka jatkui. Kerran Aatu nosti nenänsä jäljeltä ja katsoi minua hetken, en sanonut koiralle mitään ja se jatkoi samantien hommia. Tästäkin jäi nyt tosi hyvä fiilis, kun jälki sujui selvästi paremmin kuin viimeksi. Toki Aatu edelleen tarvitsisi jäljestämiseen paljon nopeutta lisää, jos kisaamaan tähdätään joskus, mutta edistystä on kuitenkin tapahtunut ja tästä on hyvä jatkaa. Olemme harjoitelleet jälkeä vielä sen verran vähän, ettei Aatun mielestäni tarvitse vielä osata sitä hommaa täydellisesti. Voi tietysti olla niinkin, ettei koiralla riitä into tähän lajiin niin pitkälle, että kisaamaan päästäisiin, mutta niinkauan kuin koiralla ja ohjaajalla on metsässä kivaa, en nää mitään syytä luovuttaa. Eli tästä jatketaan ja katsotaan miten käy! Ainakin nousee varmasti ohjaajan kunto metsässä liikkuessa, jos ei muuta. Hyvän harrastuskoiran määritelmä täyttyi muuten tänä iltana mielessäni. Kahdeksan tunnin koulutuspäivän jälkeen hyvä harrastuskoira tulee ohjaajan kainaloon päikkäreille! ;)

Opinnäytetyöni on häirinnyt kanssa Aatun treenaamista vieden paljon aikaa viime viikkoina, mutta eilen aamulla palautin työn ja valmistuminen alkaa nyt olla aika lähellä. Jää enemmän aikaa koiran kanssa touhuamiseen ja muuhunkin vapaa-aikaan (mitähän se vapaa-aika ilman koiratouhuja muuten on?). Hieno juttu!

Aatu poseeraa partsilla viikko sitten, minun komea poika!