Juhannuspäivänä me lähdettiin käymään koko perheen voimin jossain korvessa. Oli siellä kyllä ihan tosi kivaa, kun oli lääniä rauhassa kirmailla edestakas ja sitten siellä oli vielä järvikin!

Siinä rannassa oli ihan tosi kivaa leikkiä rämekoiraa ja loknessin hirviötä ja tassutella koivet kurassa. Mammaa nauratti mun touhut ja jotain se puhui mutanaamiosta. Tiedä sitten mitä tarkoitti, ei sitä aina oikein ymmärrä.

Kaikista kivointa oli joka tapauksessa se grillaaminen, missä minä olin kovasti apuna. Ei niitä makkaroita kyllä minun mielestä tarvitsisi edes suotta käristää, kun ne tahtoo sitten vaan olla liian kuumia, mutta tässäkään asiassa pienen koiran mielipidettä ei kuunneltu yhtään. Ihan liian vähän ne sitä makkaraa minulle antoi, söivät mokomat ahmatit kaikki itse ja pitivät koirarukan nälässä (tai kyllä se mamma raksuja minulle antoi, mutta ei se nyt ole ollenkaan sama asia). Kaikesta huolimatta minä todistin olevani uskollinen vahtikoira ja vartioin mammaa kun se köllötteli laiturilla. Ohi kulkevalla tiellä nimittäin kulki vaikka minkänäköistä monsteria ja tiedä mitä ne olis mammallle tehnyt, jos en olisi puolustanut sitä.