Mukavasti tuo pientä jännitystä meidän elämään tämä elämänvaihe, jota murrosiäksi kutsutaan. Tänään Aatu teki jotain sellaista, jota ei ole enää pentuiän jälkeen (tuossa 4kk jälkeen..) tehnyt. Nimittäin karkasi lenkillä toisen koiran perään! Tavattiin rannassa pahasti ärisevä haukku, josta suoriuduimme herkuilla lahjoen kunnialla ohitse. Sen jälkeen kehuin Aatua kovasti ja laskin sen tapani mukaan irti ja mitä tekee koira: lähtee juoksemaan toisen koiran perään! Tämä ehkä kuuluu sarjaan kyllä se kotona osaa, mutta Aatu ei siis oikeastikaan koskaan tee mitään tuollaista. Tai siis korjaus, Aatu ei ennen koskaan ole tehnyt tuollaista... Täytyy kyllä myöntää, että oma luottamus koiraa kohtaan laskee, kun käskyt kaikuu kuuroille korville. Kuulemma kuitenkin jo kahden vuoden päästä saattaa käydä niin hyvä tuuri, että saan oman iloisen ja ennenkaikkea tottelevaisen ja luotettavan koirani takaisin. Sitä odotellessa..