Anna vinkkasi, että Toivakassa käynnistyy Keski-Suomen Palveluskoirayhdistyksen pentukurssi torstaina. No sinne siis mentiin, teoriatunnille koirat mukana, ettei tarvitse yksin kotona toisten odottaa. Sitäpaitsi loistava tapakoulu pennuille istua samassa paikassa yli 2 tuntia. Pääsivät sentään sen jälkeen metsään leikkimään ja riehumaan, ettei ihan tylsäksi käynyt. Lauantaina kurssi jatkui urheilukentällä ihan käytännön treenillä, harjoiteltiin seuraamista ja eteen istumista. Aatulla oli kova into päällä, huomasin sen jo aamulla, kun mentiin kentälle ja hyvin vastasi poika odotuksia.

Alussa kouluttaja-Seija halusi nähdä, mitä pennut osaavat ja otettiin omatoimisesti vähän pentuihin kontaktia. Seuraavaksi sitten kaikki muut koirat vietiin autoihin odottamaan, vain Aatu jäi kentälle ja sen kanssa harjoiteltiin seuraamista. Pitkiä pätkiä ei toki vieläkään otettu, mutta Aatu kyllä seurasi todella hienosti. Ensimmäisellä kerralla urheilukentän maa olisi ollut täynnä kiinnostavia hajuja, mutta seuraavalla kerralla, kun hain koiran autosta, se oli se jo asennoitunut niin, että kentällä tehdään hommia ja sitten leikitään. :)

Otettiin jo vähän käännöksiäkin Aatun kanssa ja kokonaisuudessaan se minun mielestä esitti oikein hyvää seuraamista. Sivullemenoa ja siitä seuraamaan lähtemistä aion nyt harjoitella sen kanssa tuolla lenkillä. Aatu osaa istua viereen, mutta omaa tyhmyyttäni olen nameilla opettanut sen istumaan vinoon. Nyt se istuu niin, että näkee koko ajan oikean käteni. Eli ei muuta kuin korjaamaan. Onneksi tuo on nopea oppimaan.

Eteen istuminenkin onnistui siihen nähden ihan hyvin, että harjoiteltiin sitä ihan lopuksi ja Aatu kiskaisi ilmeisesti makupalan henkeensä ja kakoi sitä kurkustaan. Vähän vaikea ottaa kontaktia mammaan, kun meinaa tukehtua.. Mutta hyvin sekin loppujen lopuksi onnistui, välillä istumiset meni vinoon kun kaivoin makupalaa taskusta. Seija totesi lopuksi, että näppärä kaveri tuo Aatu, virheet on ohjaajan virheitä. :) Ei yhtään hävettanyt tuo oma pieni vesiäinen vanhempien boksereiden ja sakemannipennun seurassa. On se vaan niin kovin hieno! :)

Eilen löysin aamulenkillä lenkkireitiltä sopivan kiven, jolle hyppäytin Aatun kahdesti. Hyvin tuo hoksasi pysähtyä kivellä odottamaan jatko-ohjeita. Loppulenkistä tavattiin 11-viikkoinen pienenpieni shelttipentu, joka vähän aikaa jaksoi leikkiä Aatun kanssa. Sitten alkoi toisen ylivoimaisuus väsyttämään ja pieni ärähti siihen malliin, että leikit lopetettiin siltä erää siihen. Iltalenkillä kastuttiin aivan täysin, kun alkoi puolessa välin matkaa satamaan ja satoikin reippaasti koko loppulenkin ajan, niin että ihan tiputettiin vettä kun päästiin kotiin.

Nyt on sitten viimeisetkin muuttolaatikot purettu ja koti alkaa olla järjestyksessä. Sopivan mittaisia lenkkireittejä on pari jo löytynyt ja uusia löytyy toki kokoajan. Hyvin tuntuu Aatukin kotiutuneen, kun on vanhat lelut ja muut tavarat mukana.