Tällä viikolla on ehditty monenlaista! Maanantaina tein koirille jäljet, Kiralle heinikkoon ja Aatulle metsään. Kiran "jälki" oli isohko kolmio, josta lähti lyhyt jälki. Kira etsi hienosti kolmion alueelta namit ja jatkoi imuttamista jäljen päähän mutta otti vain vasemman jalkani jäljen. Oikean jalan namit jäi kokonaan huomaamatta. Toisaalta oli kuitenkin keskittynyt ja haisteli hienosti ja eteni jäljen oikeaoppisesti kerralla loppuun asti eikä palaillut välillä takaisin. Jäljen päässä nostin pois (alkaa muuten olla työlästä nostaa noin painavaa maata vasten painautuvaa pentua :D). Aatu teki hienon jäljen, joskin taas vähän siksakkaili ympäriinsä mutta vauhti oli reipas ja kaikki kepit löytyi. Ja Aatulla oli kivaa, joka onkin tämän harrastuksen tärkein juttu meillä!

Tiistaina treenailtiin tokoa Marin kanssa. Kiran kanssa tehtiin ihan samaa vanhaa eli seuraamista, perusasento-siirtymisiä, istumista, maahan menoa ja luoksetuloa. Hieman sain pennelle huomauttaa kun Mari meinasi kiinnostaa hieman liikaa (hyppien ja hampaiden kera vielä ja monesti), eipä paljoa tuntunut mimmi tosissaan ottavan mutta käytös vaikuttaisi siltä että homma jäi mieleen kuitenkin. Hyvä näin! Aatu teki periaatteessa kaikki avon liikkeet + ruutua. Alkuun piippaus ja muukin mölyäminen oli ihan kamalaa.. Kokeiltiin että hiljeneekö koira jos vaan pyydän perusasentoon eikä palkkaa tipu jos koira piippaa. Aikani jaksoin siirtyillä edestakas MONTA kertaa, koira nosti vain kierroksia ja mölyämistä. Sitten seuruutin sitä rauhalliseen tahtiin pitkän aikaa hyvin tyynenä ja eleettömänä. Ja uskomatonta, se hiljeni! Yhtäkkiä vain ääni loppui ja pääsin palkkaamaan namilla! :) Siitä eteenpäin liikkeet sujuikin huomattavasti hiljempaa, itse keskityin vaan olemaan mahdollisimman rauhallinen, tyyni ja selkeä koiralle. Jäi hyvä fiilis!

Keskiviikkona ohjelmassa peltojälkeä. Kiralle samaa settiä kuin maanantaina mutta vähän pidempi jälki. Nyt neiti sitten menikin jälkeä edestakas alusta loppuun namien hajujen perässä... Ei siis ihan ideaalisuositus. Päästään kohta kasvattajan syyniin, katsotaan missä jäljellä (ja tottiksessa) mennään ja että mitä kannattaa tehdä. Epäilen vähän, että Kiralle täytyy jo pistää valjaat päälle ja liina perään ettei jäljen ajaminen jää tuollaiseksi kuin mitä nyt oli. Aatun jälki meni vielä huomattavasti huonommin.. Se veti korkealla nenällä hirveätä vauhtia pitkin peltoa eikä tainnut löytää jälkeä kunnolla kertaakaan. Taisi olla aika huono idea kuvitella että metsään opetettu koira osaisi samanmoisen jäljen vetää pellollakin korkeassa heinässä. Ei osannut... :D Lisänä Aatulle paikkamakuutreeni.


Torstaina käytiin Hannan tokokurssin ekalla kerralla Jyväskylässä. Kiran kanssa katsottiin että mitä tähän asti on tehty ja sain hyviä ohjeita jatkoa ajatellen. Luoksetuloa alan tekemään niin, että palkka tulee joko paidan rullatusta helmasta tai vastaavasta eikä käsistä. Nyt on tosi kiinni minun käsissä joten niitä on alettava häivyttämään. Seuraamista Hanna neuvoi tekemään hitaampana ettei Kiran tarvii pomppia minun mukana kun menen liian lujaa. Lisäksi katsottiin Kiran pään/oman käteni asentoa. Käsi saa olla ylempänä että Kiran pää pysyy oikeassa asennossa. Nyt täytyy lisäksi olla tarkkana etten vedä Kiran perusasentoa ja seuraamispaikkaa liian eteen. Ruututreeneihin saatiin vinkkejä, jatketaan kosketualustalle menoa ja vaihdetaan palkka sinne (nyt pentu on palannut minun luo saamaan palkan). Lisäksi pysäytyksiä aletaan treenaamaan ruutua ja muutakin ajatellen. Kaikenkaikkiaan Kira on tosi pätevä pikkukoira, se pysyi vapaana kentällä aivan mahtavasti lähelläni tai jos menikin hetkeksi kauemmas, tuli heti kutsusta luokse. Niin hieno pieni! <3

Aatu teki vain ruutua, mutta siinä oli selvää kehitystä havaittavissa. Lisäksi Aatu teki sen pikkupätkän, mitä treeniä tehtiin, TOSI hiljaa. Mahtavaa!! Aatun kanssa ruudun osalta jatketaan ruudun eri reunoilta oikeaan kohtaa lähettämistä, kosketusalustaa välillä poistellen sekä kauempaa lähetyksiä kosketusalustan kanssa. Torstaina käytiin myös Aatun kanssa pyörälenkillä hölkyttelemässä.

Perjantaina käytiin jäljellä, tai Aatu ajoi metsäjäljen ja Kira hengasi tottiksen verran mukana ja pääsi leikkimään Aatu-malikan ja rotikka-nartun kanssa. Kivaa ja vauhdikasta näytti neidillä olevan ;) Aatu ajoi pitkän jäljen, jälleen aika vahvasti siksakkia mentiin ja yksi keppi jäi metsään. Marjastajia ja sienestäjiä oli metsässä ollut että liekö ne vaikeuttaneet vai miten jälki tuntui suht hankalalta... Hoiti kuitenkin hommansa koska kotona oli väsynyt koira illalla.

Lauantaina Aatun kanssa startattiin pitkästä aikaa tokokokeessa. Kira puolestaan pääsi mökille mukaan ja leikki kovasti Ulle-enkkubullin kanssa. Että oli kakaralla kivaa! Järvikin tuli tutuksi, osittain ihan oma-alotteisesti ja pari kertaa se taisi sinne tipahtaa kun vauhtia oli taas enemmän kuin järkeä. ;) Mutta hauskaa oli meillä muillakin kyllä kun katsottiin pienen belggarin hepulointia järvessä. On se vaan niin hauska tyyppi! <3