Eilen oli ihan tosi tylsä päivä kotona. Siis oikeesti, ei yhtään mitään tekemistä. Mun mielestä on ihan epäreilua, että vaan äiskä saa käydä töissä ja ite joudun vaan tsillaileen kotona. Tilanne sitten vähän niinkuin kärjistyi kun olin makkarissa ja yhtäkkiä oli pakko saada jotain tekemistä, ihan pakko. Lelukori oli kaukana olkkarissa (monen askeleen päässä) joten mikäs siinä auttamaan. Söin sitten joutessani makkarin maton. Siitä sai ihan tosi kivasti silppua aikaan, kun oikein urakalla repi ja sitten vielä levittelin niitä langanpätkiä ja matonpalasia ympäri asuntoa, ihan vaan että äiskä huomais, että oon mäkin sentään jotain tehnyt koko päivänä. Ja kylläpä olikin kivaa! Varsinkin äiskän ilme kun se tuli kotiin, voi juku kun olisitte nähneet miltä se näytti. :)

Mutta ei se ollut kovasti vihainen. Vei mut kyllä illalla taas typeriin näyttelytreeneihin, että ihan oikeutettua mun mielestä oli sen maton kärsimyksien lopettaminen. Ainoa kiva juttu siellä treeneissä oli semmoinen mun värinen ja melkein samankokoinenkin englanninspringerspanieli. Se oli tosi söötti ja tuoksu ihan älyttömän hyvälle. Äiskä meinasi ihan tuskastua, kun oisin kokoajan halunnut vaan mennä tutustumaan (=eli hypin ja kiskoin sekä tietysti tein äkkilähtöjä). Miten äiskä kuvittelee, että mä saan uusia kavereita, kun en saa hieroa ystävyyttä kenenkään, varsinkaan tyttöjen, kanssa? Muuten siellä harjoituksissa ei ollut mitenkään kamalaa, hillittömän tylsää vain. Se täti, joka kävi kokeilemassa mun palleja, niin sekin oli ihan kiva ja antoi mulle namia. Ja annoin sen kattoa sitten hampaatkin, kun se vähän niinkuin tuntui kuuluvan asiaan. Mutta aika töykeää käytöstä kyllä mun mielestä mennä tolleen toisten intiimialueita kopeloimaan. Seuraavalla kerralla saa kyllä tarjota makkaraa.