Ei tarvii pelätä näin syksylläkään lenkillä käymistä tuolla pimeässä, on sen verran tomera tapaus tuo ukkeli. Pitää nimittäin tasan tarkkaan huolen, ettei kukaan vaan syö hänen mammaansa (kukas sitten antaisi Aatulle ruokaa?!) ja hyvä tietysti niin, mutta kohtuus kaikessa. Ihan kaikkia lenkkeilijäparkoja ei nimittäin tarvitsisi räyhätä sydänkohtauksen partaalle, mutta kerropa se tuolle hurtalle. Ei ymmärrä ei. Ehkä sillä on nyt joku mörköikä menossa, kun ihan oikeasti tuo vahtiminen on jo vähän kohtuutonta. Eikähän Aatu paljoa pimeällä ole aikaisemmin liikkunutkaan, kevään lapsi kun on. Ehkä se tasoittuu vähän iän myötä, ja saa jonkinlaista suhteellisuudentajuakin.

Hyvähän se tietysti on, että saa turvallisin mielin ulkoilla myöhälläkin. En tiedä tohtisiko Aatu sentään kiinni käydä tilanteen vaatiessa, mutta kyllä se ihan varmasti ainakin semmoisen metelin pitäisi, että siinä voisi jo moni pohtia uudelleen, josko kannattaisi sittenkin jättää tuo koirakko rauhaan... ;)

Aatu täyttää tänään 5 kuukautta. Siitä on tullut jo iso jätkä! Se on jo alkanut opetella aina sillontällöin jalan nostamista. Välillä yritykset on vähän huvittavan näköisiä, kun se ihan selvästi ei aina hoksaa koko juttua. Eilen se pyöri aikansa, ihan selvästi miettien, että "jos laitan tämän jalan tähän, ja nostan tuota toista niin sitten.. Ei, ei onnistu, pakko kääntyä toisin päin ja mallata toisella jalalla.. " :p

Täytyy illalla mitata ja punnita poika ja laittaa sitten strategisia mittoja näkyville merkkipäivän kunniaksi. :)