Kävi nimittäin niin, että ohjaaja on ikävän flunssataudin kourissa eikä oikein kykene tällä hetkellä kunnolla lenkkeilemäänkään, joten meidän kaikenlaiset harrastelut on nyt pienellä tauolla. Sunnuntaina Aatu kävi ajamassa taas lyhyen jäljen, johon olin kyllä tosi tyytyväinen! Pappani teki jäljen meille, joten pääsin kerrankin lukemaan kunnolla koiraa, kun ei ollutkaan kreppejä matkalla. Onneksi on nyt tullut jo kovasti luottoa lisää koiraa kohtaan ja uskon kai pikkuhiljaa että se ihan oikeasti osaa käyttää nenäänsä, mutta silti jouduin kerran kysymään, että mennäänkö oikein kun Aatu kääntyi ihan eri suuntaan. Oikein se oli kuitenkin menossa, olisi pitänyt vaan luottaa kun selvästi näin että töitä se tekee. Keppien ilmaisua pitää vielä harjoitella, koska tällä hetkellä se on aika pienieleistä, mutta Aatu kuitenkin ilmaisi kaikki kolme keppiä. Hieno juttu!

Uskoisin, että nyt kun makupalat on jääneet jäljeltä pois ja kepit on ne juttu, mitä etsitään, saa Aatu lisää vauhtia koko hommaan. Nyt näyttäisi, että eteenpäin ollaan menossa, mutta toki paljon vaaditaan treeniä jatkossakin. Perjantaina tottistelut meni ihan hyvin, mutta lisää treeniä me kyllä vaadittaisiin. Kun vaan olisi enemmän aikaa kaikkeen! Suunnitelmissa oli vähän aloitella kisaamista ensin tokon alokasluokassa ennen BH-koetta, joten jos joskus meinataan päästä kisaamaan ei auttaisi muu kuin vaan tehdä koiran kanssa hommia ahkerammin. Kunhan tästä räkätaudista selvitään, lähdetään taas uudella innolla treenailemaan. :)

Toivotaan etten ikinä joudu pidemmälle sairaslomalle. Psyyke ei nimittäin kestä yhtään tämmöistä joutenolemista, kun miettii vaan mitä kaikkea hyödyllistä voisi nytkin tehdä kun kerran on vapaata!